 Opintokeskusseura toteutti vuosina 2004-2005 opetusministeriön rahoittaman yhteishankkeen, jonka tuloksena syntyi Opintokeskusten kestävän kehityksen ohjelma 2004—2006. Hankkeessa ViSiO edusti opintokeskusseuraa.
Ohjelman tarkoitus on toimia apuvälineenä kunkin opintokeskuksen laatiessa oman yksityiskohtaisemman kestävän kehityksen edistämissuunnitelmansa. Ohjelma sisältää laajan paletin toimenpiteitä, joiden avulla opintokeskukset voivat muuttaa toimintaansa ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään suuntaan.
• Lataa opas
• Lue Leo Straniuksen arvio oppaasta
Osana hanketta järjestettiin marraskuussa 2004 Tampereella yhdessä muiden vapaan sivistystyön –sektorin toimijoiden kanssa tiedotusseminaari, jossa kerrottiin eri sektorien kestävän kehityksen -hankkeiden tuloksista ja hyvistä käytännöistä.
Vuonna 2006 hanke jatkui saavutettujen tulosten arvioinnilla ja tiedotuksen kehittämisellä. Tiedostusyhteistyötä kehitettiin kaikkien vapaan sivistystyön toimijoiden eli Kansalais- ja työväenopistojen liiton KTOL, Suomen Kansanopistoyhdistyksen, Suomen kesäyliopistot ry:n ja Opintokeskusten välillä.
Kansalais- ja työväenopistojen liitto KTOL, Suomen Kansanopistoyhdistys, Suomen kesäyliopistot ry ja Opintokeskusseura (jota Vihreä Sivistysliitto hankkeessa edusti) järjestivät yhdessä toiminnallisen, valtakunnallisen kestävän kehityksen aiheseminaarin joulukuussa 2006. Seminaari toimi kestävän kehityksen täydennyskoulutuksena.
• Katso yhteenveto seminaarista (pdf)
Hankkeen yhteydessä on kehitetty myös kestävään kehitykseen liittyvää viestintää eri vapaan sivistystytön oppilaitoksissa. Hankkeen yhteydessä suunniteltua yhteistä logoa voivat kaikki vapaan sivistystyön oppilaitokset käyttää.
Opintokeskuksille valmistui kestävän kehityksen viestintä- ja tiedotussuunnitelma.
Tilaa viestintäsuunnitelma itsellesi
Hanketta tukee opetusministeriö.
Opintokeskusten kestävän kehityksen ohjelmasta sopisi muidenkin ottaa mallia
Opintokeskusten kestävän kehityksen ohjelma vuosille 2004 - 2006 on tiivis paketti käytännön vinkkejä siitä, kuinka kestävää kehitystä voi opintokeskuksissa edistää. Itse asiassa ohjelma soveltuu hyvin käytettäväksi laajemmallekin kohderyhmälle. Se tarjoaa käytännöllisiä apuvälineitä niin yhteisöille kuin yrityksillekin kestävän kehityksen kysymysten edistämiseksi.
Tehtävää riittää. Esimerkiksi WWF:n hiljattain julkaiseman kansainvälisen Living Planet -raportin mukaan ihmiskunnan aiheuttama ympäristörasitus on suurempi kuin koskaan ennen. Tämä näkyy luonnon monimuotoisuuden köyhtymisenä eri puolilla maailmaa sekä ilmastonmuutoksen voimistumisena. Suomalaisten aiheuttama ympäristörasitus ekologisella jalanjäljellä mitattuna on maailman kolmanneksi suurin. Suomen edellä ovat vain Arabiemiraatit ja Yhdysvallat.
Ilahduttavaa onkin, että kestävää kehitystä tarkastellaan opintokeskusten ohjelmassa sen perusulottuvuuden eli ekologisen kestävyyden pohjalta. Tämä ei ole kuitenkaan tarkoittanut sitä, että kestävään kehitykseen yleensä yhdistetty sosiaalinen, kulttuurillinen ja taloudellinen ulottuvuus olisi unohdettu. Näitä ulottuvuuksia on tarkasteltu ympäristölähtökohdista käsin. Joitakin tämä lähestymistapa saattaa tietysti häiritäkin.
Ohjelmassa ei ole jämähdetty kestävän kehityksen käsitteen teoreettiseen pohdintaan. Lyhyen johdannon ja käsitteiden määrittelyn jälkeen siirrytään nopeasti asiaan. Paperissa esitelläänkin konkreettisia vinkkejä ja toimenpidesuosituksia muun muassa hankintojen, paperin, energian ja veden käytön sekä liikenteen ja kuljetusten vihertämiseksi. Loppuun on kasattu lisätietoa aiheesta enemmän kiinnostuneille. Liitteistä löytyy myös mallikysymyslomakkeita eri toimialueille, joita läpikäymällä voi testata oman organisaation kestävyyttä. Tämä on varsin onnistunut ratkaisu.
Opintokeskusten kestävän kehityksen ohjelma toimii hyvänä työkaluna itse asiassa kenelle tahansa ympäristöasioista kiinnostuneelle taholle, esimerkiksi yhdistykselle tai yritykselle, joka haluaa viedä ympäristöasioita omassa organisaatiossaan eteenpäin. Ohjelma antaa hyvät eväät myös siihen, kuinka oma organisaatio voi laittaa täytäntöön ilman pohjatietoja ehkä hankalilta vaikuttavia, ISO14001 -ympäristöstandardin tai EMAS -järjestelmän kaltaisia ympäristöohjelmia.
Vaikka ohjelman taitto ja kuvitus eivät välttämättä houkuta ensi näkemällä lukemaan, voi opintokeskusten keke-ohjelmaan tutustumista kuitenkin lämpimästi suositella. Eri asia sitten on, kuinka hyvin konkreettisia käytännön toimenpiteitä jaksetaan viedä opintokeskuksissa eteenpäin, tai löytyykö vielä intoa ja halua päivittää nyt vanhaksi jäävää ohjelmaa uudempaan versioon.
Leo Stranius
Kirjoittaja on jäsenenä kansallisessa kestävän kehityksen toimikunnassa sekä toimi ympäristöjärjestöjen edustajana uutta kansallista kestävän kehityksen strategiaa valmistelevassa työryhmässä.
Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu
| 
