Tiedemiehet eivät nähneet ongelmaa syöttää naudoille naudoista peräisin olevaa rehua. Kuluttajille ei ole kerrottu että niin tehdään, vaikka kuka tahansa olisi voinut sanoa, ettei se voi olla oikein. Aikaisemmin uskonto opetti ihmiselle mitä sai syödä mitä ei. Hyvästä syystä perusteltu tabu, vaikkapa sianlihan syöntikielto trikiinien takia, unohtui ja jäljelle jäi pelkkä uskontoon perustuva kielto. Sellaiset kiellot opettivat nöyryyttä.

Tiede kertoo lupauksistaan jokaisessa uutislähetyksessä tai lehdessä, mutta jos lukee tai kuuntelee tarkemmin, havaitsette ettei se "tiede" mitään lupaa. Me ihmiset itse haluamme uskoa tieteen tuottamiin loputtomiin mahdollisuuksiin. Tieto ei itsessään ole paha, mutta meidän ihmisten vastuulla on se, miten sitä sovelletaan. Tieteestä on tullut meille uskonto, mutta tieteisuskonto ei opeta meille nöyryyttä.

Jotkut puolestaan väittävät, että luonto "rankaisee" ihmisiä näillä ruokakriiseillä. Mutta luontoa voi ymmärtää ilman mystifiointiakin: Luonto vain noudattaa omia lakejaan. Kiitos tieteen tunnemme jo melko hyvin luonnon yksityiskohtia, mutta luonnon vuorovaikutussuhteista meillä on täysin riittämätön käsitys. Ja koska luonnossa on lähes loputon määrä vuorovaikutussuhteita, jotka nekin siis ovat luonnonlakeja - nöyryys luonnon edessä on viisautta. Viimeaikaisten ruokakriisien syy on siis tapamme käyttää luontoa, sen hallitseminen, kumppanuuden sijaan. Loppua kriiseille ei ole luvassa ennen kuin tämän kumppanuuden opimme.

Hallinnon kriisi BSE on siksi, että kansalaisille ei haluttu kertoa kriisistä sen alkuvaiheessa, mikä on osoitus salailevasta hallintokulttuurista. Sellainen olisi tuskin onnistunut Suomessa, mutta Iso-Britanniasta alkunsa saanut kriisi siirtyi vähitellen ylöspäin ja ulkomaille. - Ja vihdoin oltiin Brysselissä: Santerin komissio kaatui keväällä 1999 nimenomaan BSE-kriisiin. Kriisi jatkuu edelleen ja sen kun syvenee ja laajenee, mutta viime vuona Prodin komission julkaisema Valkoinen kirja elintarvikkeiden turvallisuudesta http://europa.eu.int/comm/off/white/com99_719.htm odottaa edelleen toteuttajiaan.

Perusteilla olevan EU:n elintarvikeviraston toiminnan lähtökohtia ovat paras tieteellinen näkemys ja arvovalta, riippumattomuus teollisuuden ja politiikan etunäkökohdista, viraston toimien tiukka julkinen valvonta ja työskentely kansallisten tiede-elinten kanssa. Estetäänkö näillä toimenpiteillä vielä hullumpien eläinten kriisit? Epäilenpä vain.

Tiede ja hallinto - syvempi tietoa ja tiukempi valvonta - eivät pelasta meitä tulevilta kriiseiltä. Ei, koska taustalla on arvolähtökohdiltaan sellainen elintarvikkeiden tuotantotapa, joka jo itsessään on kriisi. Tarvitsemme uudet tavoitteet ei pelkästään elintarviketuotannolle, mutta myös tieteelle ja hallintokulttuurille.

Sampsa Heinonen on luomuylitarkastaja, teksti perustuu hänen Vihreän liiton valtuuskunnan seminaarissa Turussa 11.2. 2001 pitämäänsä puheenvuoroon.

[etusivu]  [pääkirjoitus]  [artikkelit]  [kirjat]  [yleisönosasto]  [toimitus]  [rekisteröinti]